Kaksi ja puolisataa kaloria. Mä teen tämän, koska mä pystyn.
Tänään mulla oli siis se sossutapaaminen. Se nainen on ihan mukava ja jotain mä pystyin sille sanomaankin. Puheenaiheet pysyivät enimmäkseen vain koulussa ja opiskelussa. Kunnes..
Kaikkihan on nyt hyvin, eikö?
Joo.. joo. Siis tietenkin.
Se sanoi, että auttaa muo mielellään ja haluaa olla mun tukena. Se on kuitenkin enää vain ensi viikon töissä ennen kesälomaansa, jolloin me tavataan yhden kerran. Mutta silloin me ei mennä kahville, niin kuin tänään. Mä yritin saada alas pepsimaxia, mutta ei siitä tullut mitään. Tekohymy kasvoilla alkoi pikkuhiljaa nolottamaan, koska se nainen katsoi muo siihen malliin, että mun ei tarvitse esittää sille. Hah. Mä en edes tunne sitä.
Sosiaaliset tilanteet eivät ole mun vahvuuksia. Mutta entä sitten huominen poli? Stressaan sitä kai ihan liikaa. En vaan tiedä, mitä mun pitäisi tehdä. Päätöksiä? Ehkä mä vain otan sen numeron, johon voin soittaa, jos tulee jotain. Tai ehkä mun pitäisi käydä jollain toisella. tai ehkä mä en käy kenelläkään. Hittohittohitto!
Ps. Vihaan puhumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kerro mitä mielessäsi on. mä en loukkaannu. tai ainakaan mene rikki.